Kun hamsteri tai gerbiili karkaa

Gerbiilien ja hamstereiden kiinni saaminen karkureissulta eroaa aika paljon toisistaan. Gerbiileitä olen saanut metsästää kymmeniä kertoja, mutta nyt tuli elämäni ensimmäinen kerta, kun kääpiöhamsteri karkasi.

Kun gerbiili karkaa, hiljennä talo, istu lattialle ja ala lukemaan kirjaa tai katsomaan läppäriltä leffaa. Kyllä, luit aivan oikein. Gerbiili on äärimmäisen utelias otus ja myöskin äänekäs karkulainen. Kun talo hiljenee, gerbiili ei kauaa malta olla paikoillaan. Kohta kuuluu jo jostain kevyt "tap tap tap", kun karkulainen kipittää tutkimaan paikkoja. Kun tunnistat, missä huoneessa eläin on, rajaa se, ettei karkulainen pääse muualle. Helpoin tapa on alkaa keräämään tavaraa pois sieltä, mistä ääni kuului ja etsiä eläin. Jos karkulainen on ujohko, voit laittaa vaikka ison murolaatikon lattialle piilopaikan lähelle ja sinne sisälle herkkua. Yleensä ei mene puoltakaan tuntia, kun eläin jo kipittää laatikkoon ja saat sen napattua.

Joskus voi joutua vähän enemmän etsimään ja huijaamaan vaikka pitkään pahviputkeen eläimen, mutta kaikki gerbiilit olen saanut kiinni alle tunnissa siitä, kun karkaaminen on huomattu.



Entäs tämä eilinen karkulainen. Puhka tuli meille toissapäivänä. Päätin, että pidän sen isossa karkkiboksissa yön, sillä eilen oli The Siivouspäivä loishäätöprojektin vuoksi. Eilen aamulla lisäsin Puhkalle vielä tuoreruokaa ja lähdin uimaan tytön kanssa. Iltapäivällä kotiin tullessa oli boksin kannessa nätti reikä ja Puhkaa ei näy missään. Etsimme koko olohuoneen läpi, mutta ei näy hamsteria. Tässä heräsi tietty epäilys siitä, että kissa olisi sen syönyt (vaikka kaikki tutut nauroivat ajatuksellekin, kun siitä menin puhumaan ääneen). Yöksi siis suljettiin kaikki huoneiden ovet mitä pystyttiin. Todennäköisiin kulkuaukkoihin laitettiin jauhoa ja joka huoneeseen tietty määrä pähkinöitä ja linnunsiemeniä. Aamulla käytiin jauhokohdat ja siemenet lävitse. Vaatehuoneen ovelta oli siemenet kadonneet ja jauhot levitetty, lattialla oli selvästi nähtävillä pieniä tassunjälkiä.

Siispä vaatehuoneesta tavara kerrallaan pois kaikki lattialta. Sieltä se löytyikin karkulainen nurkasta ja se livahti nopeasti pahviputkeen, jonka tarjosin viereen.. Hyvässä kunnossa, hieman nuutuneen näköisenä ja säikkynä, mutta ehjänä ja elossa.

Hiirten karkaaminen onkin oma lukunsa, sillä ne pystyvät kiipeämään mm. kirjahyllyyn tai sohvalle. Sitä päivää odottaessa, kun saan siitä kirjoittaa...