Qamomilla

Qamomilla on oma kasvattini ja ollut pennusta asti luonteeltaan täys kymppi! Sen isä oli vuoden 2015 vuoden voittajalistalla 8. ja hieman on isänsä näköä tytössä.

Qamomilla on hieman liian vaalea, mutta muuten oikein kivan näköinen talvikkotyttö. Ulkomuotoluokkiin ei olla vielä päästy, mutta lemmikkiluokissa tyttö kävi vain pari päivää yli 2kk ikäisenä. Tuloksena oli PET1 ja BIS2 sijoitus, joka ei juuri yllättänyt. Ihan vauvasta asti Qamomilla on ollut erittäin rauhallinen, istua nököttää kädellä ja enintään hieman tutkailee ympäristöään. Kun käden laittaa terraarioon, se välillä kipittää itse syliin suoraa päätä.

Tällä hetkellä Qamomilla asuu CM's Best Enzon kanssa ja pentuja on odotettavissa parin viikon sisään. Tarkoitus on tänä vuonna jatkaa ainakin lemmikkiluokissa kiertämistä, jospa voittoputki jatkuisi ja voisimme havitella vuoden voittaja titteleitä.

Pumpkin's Georgia Peach

Pumpkin's Georgia Peach eli Persikka on melkoisen omapäinen ja tempperamenttinen naaras. Se tuli Pumpkin's kasvatuksesta täydentämään kasvatusta.

Persikka ei syliin tule suosiolla, vaan sen joutuu aina nappaamaan kiinni. Sylissä se harvoin malttaa rauhoittua pitkäksi aikaa, vaan ennemmin juoksentelee sinne tänne ja lopulta pyrkii takaisin terraarioonsa kaikin keinoin. Alun vaikeuksien jälkeen Persikka on rauhoittunut jo jonkin verran ja käsittelykin sujuu vähän paremmin. Jos neiti ei vielä hieman rauhoitu, voi olla että sitä ei tule käytettyä lainkaan kasvatuksessa.

Tinytail Lady Leonora

Tinytail Lady Leonora on erittäin hyvin nimensä veroinen. Se on hienosti käyttäytyvä, rauhallinen ja kiltti naaras. Alunperin Sariannelta piti tulla vain Enzo, mutta sitten minulle ehdoteltiin muutamaa muutakin talvikkoa. Leonora oli pitkälti eriä sukua kuin omani, joten se lähti matkaan.

Leonora osaa välillä olla hieman diivakin. Terraariosta kuuluu helposti äkäinen sirinä, jos menee tavaroita siirtelemään, kun neiti on unilla. Kiipeää kuitenkin itse syliin ja sylissä on rauhassa aloillaan. Leonoran uskaltaa antaa lähes kenelle tahansa syliin. Tarkoitus oli lähteä käymään Sastamalassa sekä ulkomuoto, että lemmikkiluokassa, mutta sepäs nyt jäikin. Kesällä sitten ehditään vielä. Vielä on mietinnässä Leonoralle sulhanen, jonka luokse se menisi ensi kuussa käymään.

Lääkkeet syötetty ja terrat siivottu

Perjantaina sain annettua kaikille eläimille lääkkeet ja lauantai menikin siivotessa. Lääkkeenä oli tällä kertaa Ivomec 10mg/ml. Päädyttiin tuohon, kun olen antanut vasta pari kuukautta sitten Axiluria ja pari eläintä on vieläkin hieman hieman hoikkia ja karva ei parhaassa kunnossa. Hieman tuntui siltä, että ammutaan kärpästä tykillä, kun kaikilla ei mitään oireita ole, mutta voipahan nyt olla varma ettei ole mitään.

Ivomec oli tosi helppo annostella. Sain eläinlääkäristä pari pienempää putkiloa, joista piti laimennella lääke suhteella 1+4. Käytännössä otin 0,2ml Ivomecia millin ruiskuun ja perään 0,8 ml vettä. Tämän laimennoksen siirsin pipettiin ja jokaiselle eläimelle annettiin tippa suuhun ja tippa niskaan. Tämä toistetaan kuukauden ja kahden kuukauden päästä, kun on todettu loisia.

Päälle sitten siivottiin kaikki terraariot. Ensin purut pois, sitten kaikki tavarat pestään kunnolla mäntysuovalla tai kuumalla vedellä. Puiset ja saviset tavarat pistin vielä uuniin 200 asteeseen 10 min ja muoviset käsittelin Virkonilla. Viimeksi tähän meni pari päivää, nyt meni jo vähän rutiinilla ja enää 7-8h kaikkineensa.

Lakritsipommi

Seuraavana esittelyssä normaalin värinen naaras Lakritsipommi eli Laku. Laku tuli meille Satu Karjalaiselta luovutusikäisenä.

Laku on hieman topakka ja vilkas hamsutyttö, joka ei juuri sylissä viihtyisi. Kiinni saaminen on hieman haastavaa joskus. Iän myötä tyttö on rauhoittunut kovasti ja nykyään ei tarvitse pelätä, että sinkoaisi sylistä mihinkään. Koska luonne on tasoittunut, uskalsin sille ottaa uroksen käymään kylässä. Laku olikin heti sukimassa urosta ja ihan parasta kaveria.

Näyttelyissä ei olla ehditty Lakun kanssa vielä käydä. Lemmikkiluokissa käytän vain satunnaisesti jotain eläimiä, mutta ulkomuotoluokkia ei ole ollut tarpeeksi lähellä vielä. Eiköhän tässä vielä ehditä tänä vuonna. 

Matoja, taas...

Ostin lauantaina uuden gerbiilin. Ajattelinpa, että koska kyseessä on nuori gerbiili joka menee helposti vielä aikuisten kanssa yhteen ja tämä ostot on kaveriltani, en nyt karanteenaa sitä. VIRHE! Alla oleva 2 cm pitkä luikero löytyi sen kakasta eilen. Kakkasi siis, kun oli sylissäni, joten ei voi olla tullut mistään muualta, kuin tämän hyväkuntoinen erittäin terveen näköisen gerbiiliuroksen sisältä.

Normaali gerbiilin papana, jossa valkoinen mato on noin 2cm pitkä yhteensä.

Soittorumba eläinlääkäriin ja vielä Eviraan Antti Oksaselle, josta sanottiin, että tietää näistä loisasioista enemmänkin. Tavoite soitoilla oli, että jos vahingossakaan tuo ei olisi mikään, mikä voisi tarttua hamsuihin tai hiiriin, ettei mun tarvisi pestä TAAS kaikkia terroja. Turha toivo. Eilen haettu lääkkeet ja tänään kerätty voimia jostain ties mistä, että jaksan taas ottaa kaikki terrat läpi, siivota ja madottaa joka ikisen eläimen.

Tämän vuoksi jää sitten väliin myös 27.2 Sastamalan näyttely. Ylivieskaan 2.4 päästään sentään, kun sitten ovat saaneet kaksi kertaa lääkkeet ja vaara pitäisi olla ohi.

Mitä tästä opimme. Karanteenaa ja loishäädä JOKA IKINEN uusi eläin. Olkoot kuin kaverilta tai mistä vaan.