Talvikkovahvistusta ja näyttelykuulumisia

Kävin viikko sitten kevyen näyttelyreissun: 1000km, kaksi yötä, kaksi näyttelyä (samana päivänä), kolme uutta talvikkoa, neljä ruusuketta ja 12 arvosteltua eläintä. Eli suomeksi: ajoin pe-su välillä ensin Lapuan näyttelyyn, jossa tuomaroin kaksitoista lemmikkigerbiiliä. Sieltä ajoin Jalasjärvelle, jossa meiltä oli Pesonen ulkomuotoluokassa ja Ykä ja Pesonen kumpikin lemmikkiluokassa. Pesonen saikin hienosti L1 maininnan ja oli LKV1 omassa luokassaan. Arvostelu oli myös oikein kiva, vain A ja B merkintöjä. Lisäksi lemmikkiluokassa Ykä vanhus oli paras veteraani ja sai KuMan ja Pesonen oli paras juniori ja PET2. Olen erittäin tyytyväinen päivään. Lisäksi oli ihana päästä höpöttämään muiden kasvattajien kanssa ja vaihtaa ajatuksia kunnolla. Yönäyttely oli myös mukava kokemus itsessään ja toivon todella, että pääsen jatkossakin mukaan =)

 

Ykä ja Pesonen ruusukkeiden kanssa

Lisäksi meille tuli kolme uutta talvikkoa Goldilock's kasvatuksesta. Tarkoitus oli ensin ottaa vain ihan uutta sukua oleva naaras Goldilock's Havaijinkeiju, mutta Veera alkoi tarjoamaan myös muita vapaita pentuja. 

Goldilock's Havaijinkeiju "Havi"

Pakkohan sitä oli lopulta ottaa myös kaksi poikaa! Hieman eriä sukua ja erityisesti sain näistä sitä tyyppiä ja kokoa, mitä meidän naarailta puuttuu. Vielä on hieman tutustelu kesken uusien hamsujen kanssa, mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen eläimiin!

Havi vaikuttaa hieman ujolle ja säpsylle välillä, mutta pidemmän käsittelyn aikana rauhoittuu ja rentoutuu hyvin. Tässä on taas sellainen hamsu, josta tuntuu olevan mahdoton saada hyviä kuvia! Joko se on koko ajan sellaisessa asennossa että näyttää ihan joltain virtaviivaiselta myyrältä, tai sitten se heiluu niin ettei kamera ehdi mukaan.

Goldilock's Astronautti "Astro"

Toisena tuli Goldilock's Astronautti eli Astro.
Astro on rohkea ja sylissä kuin kotonaan, erittäin helppo käsiteltävä. Tämä hamsu taas on niin helppo kuvattava: iske se mihin vain, Astro jää paikalleen möllöttämään ja voit napsia kuvia mielin määrin. Välillä siirrät sitä toiseen asentoon ja se poseeraa siinä. Astron suku oli vähän liian täynnä meille jo ennestään tuttuja nimiä, mutta päätin ottaa sen ulkomuotonsa vuoksi.

Goldilock's Long Story Short "Stoori"

Viimeisenä on herra ujopiimä Goldilock's Long Story Shor eli Stoori. Stoori ei kyllä pesästään tule vapaaehtoisesti ulos ja sylissä on aluksi kuin seipään niellyt. Eiköhän tästä vielä rentouduta, kun tullaan tutummaksi. Kuitenkin superkiltti ja rauhallinen

 Stoorin suvussa oli aika paljon samoja nimiä kuin Astrolla, mutta myös joitain ihan uusia. Astro on kivan mallinen ja hyvän kokoinen ja sille onkin odottamassa pari tyttöstä.

Goldilock's Long Story Short "Stoori"

Milloin on aika päästää irti

Pientä pentua ostaessa ei ehkä tule ajatelleeksi sitä toista päätä. Sitä kun lopuksi joutuu ehkä jossain vaiheessa päättämään, milloin rakkaan lemmikin aika on ohi ja sen on parempi päästä pois.


Muistan vieläkin ensimmäisen gerbiilini lopetuksen elävästi. Se oli silloin yläasteelaiselle tytölle iso paikka. Nyt kymmenen vuotta ja kymmeniä lopetuksia myöhemmin, suurin osa itse tehtynä, eläimen lopetuspäätös on vieläkin vaikea. Onneksi on niitäkin eläimiä, jotka vain nukahtavat itsestään pesäänsä, mutta valitettavasti suurimman osan kohdalla joutuu omistaja tekemään päätöksen.

Terve eläin on pirteä, kiinnostunut ympäristöstä.

Suurin osa, ellei kaikki, kiintyvät lemmikkiinsä. Siitä tulee useimmille perheenjäsen, rakas lemmikki josta ei haluttaisi luopua. Tämän vuoksi osa sulkee silmänsä eläimen kivulta tai huonolta kunnolta. Ei haluta nähdä, miten eläin on alkanut kulkea kyyryssä ja syö vähän huonosti. Pistetään paljon vanhuuden piikkiin ja ajatellaan, että kun eläin syö ja liikkuu edes vähän, kaikki on hyvin.

Jyrsijä on saaliseläin. Se peittää kivun ja huonon olon viimeiseen asti, koska luonnossa se olisi tarkoittanut nopeaa kuolemaa. Tämän vuoksi siinä vaiheessa kun jyrsijä näyttää kipeälle, se on sitä jo todella pahasti!

Eräs eläinlääkäri sanoi minulle kivasti, kun mietin sen ensimmäisen gerbiilini lopettamista "On rakkautta osata päästää myös irti". Hän tarkoitti sitä, että täytyy rakastaa sitä eläintä niin paljon, ettei tahdo nähdä sen kärsivän enää siinä vaiheessa, kun sillä ei ole enää toivoa parantumisesta.

Itse pidän seuraavia merkkejä mittarina siitä, milloin lopetus voisi olla ajankohtainen. Huomatkaa, että jokainen eläin pitää arvioida omana tapauksenaan, eikä kukaan voi eläintä näkemättä sanoa, onko sillä vielä toivoa parantumisesta vai ei! Eli katso onko eläimellä:
- silmät ovat kirkkaat. Vanhemmiten silmät eivät ehkä enää ole yhtä avoinna ja eloisat kuin pennulla, mutta sameat silmät ovat jo merkki siitä, että eläin ei voi hyvin
- jaksaa liikkua. Se, että eläin raahustaa hädin tuskin ruokakupille pysähtyen välillä monta kertaa, ei ole liikkumista.
- kiinnostuu uusista asioista, edes vähän. Terve ja virkeä eläin tulee heti tutkimaan uusia asioita. Vanha ei enää jaksa yhtä paljoa, mutta kiinnostuu kuitenkin. Tässä on huomioitava, että myös eläin, jolla on jalka katkipoikki tai 2€ kolikon kokoinen kasvain mahassa, saattaa olla kiinnostunut kaikesta ja näyttää erittäin pirteälle, koska se ei halua näyttää kipua.
- ei ole parantumattomia tai haittaavia haavoja tai vammoja. Olen käynyt lopettamassa gerbiilin, jolla oli koko maha revitty auki, kun sillä oli niin paha kasvain. Omistaja ei ollut vain sitä huomannut ja ajatteli, että sehän on ihan pirteä niin ei se haittaa. Ja gerbiilin, jolla oli jalka täysin poikki. "Kyllähän se silti liikkui" oli vastaus. Suhteuta haavat yms. ihmiseen. Jos sinulla olisi jalka poikki, kuinka kipeä olisit? Pienet murtumat voi parantua itsestään hyvillä hoito-ohjeilla, mutta toiset vammat ovat sellaisia, että on parempi ettei eläimen tarvitse kärsiä. Osa kasvaimiin revityistä haavoista paranee antibiootilla, mutta itse kasvain ei. Osan kasvaimista voi leikata pois, mutta se saattaa uusia.
- eläin ei ole agressiivinen. Usein yllättävän agressiivisuuden (laumakaveria tai ihmistä kohtaan) taustalta löytyy avauksessa kasvaimia sisäelimistä tai päästä tai jokin muu vika, jota ei voi ihmissilmin päältäpäin nähdä. Kipeä eläin on usein myös pelokas ja puolustaa itseään näykkimällä tai suoraan hyökkäämällä, eläin ei tiedä että yrität auttaa.

Kaikkiaan on hyvä katsoa kokonaisuutta. Onko eläimen elämä oikeasti enää mielekästä ja paljonko sillä mahdollisesti olisi elinaikaa muuten. Kärsiikö eläin ja miten kauan haluaa pitkittää sen kärsimystä. Jos on itse yhtään epävarma, eläinlääkäri tai kokenut harrastaja osaa kyllä sanoa mielipiteensä. Päätös on toki aina omistajan, mutta itse peräänkuulutan omistajan vastuuta siitä, että eläin saisi arvoisensa lopun ja ei joutuisi elämänsä ehtoolla (tai nuorenakaan) kärsimään turhaan.

Pennun ostaminen meiltä

Saan aika monenlaisia viestejä, kun ilmoittelen myytävistä pennuista. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan siitä, millainen on kasvattajan näkökulmasta hyvä kysely pennusta.

Lyhyesti:

Ota yhteyttä sähköpostilla tai soittamalla, ei tekstiviestinä!

Esittele itsesi, kerro nimesi ja ikäsi. Kerro onko aiempaa kokemusta jyrsijöistä ja vähän millaiseen kotiin eläin olisi tulossa, ketä perheeseen kuuluu ja kenellä on päävastuu eläimen hoidosta. Kerro millaista eläintä etsit; näyttelytähteä, kaveria leffan katsomiseen vai aiotko teettää pentuja. Jos sinulla on jo asumus valmiina, kerro siitäkin. Kasvattajaa kiinnostaa millaiseen kotiin eläin olisi tulossa, jotta hän osaa valita juuri sopivan eläimen! Pienen lapsen lemmikiksi ei haluta myydä vilkasta eläintä, joka olisi lupaava näyttelytähti ja sopiva kasvatukseen, eikä näyttelyistä kiinnostuneelle haluta valita sellaista, joka ei varmasti näyttelyissä pärjää.

Pitkästi:

Ihan ensiksi ota yhteyttä sähköpostilla tai soittamalla, ei tekstiviestillä tai Whatsappilla! Ihan jo sillä, että moni kasvattaja ei edes vastaa tekstiviesteihin, ellei niihin ole panostettu ja kerrottu vähän jo heti viestissä. Useimmat kasvattajakaverini ohjaavat tekstiviestillä joko soittamaan tai pistämään sähköpostia. Syinä tähän on ihan se, ettei viestillä pysty kertomaan tarpeeksi kattavasti itsestään ja ehkä joillain puhelinlaskukin. Pentukyselyitä kun tulee helposti kuukaudessa muutamista jopa muutamiin kymmeniin.

Lähtökohtaisesti jokainen kasvattaja on kiinnostunut siitä mihin pentu menee. Pentueet ovat tarkkaan suunniteltuja, pentuja hoidetaan viisi viikkoa ja käsitellään silmien avautumisesta lähtien päivittäin tai välillä monta kertaa päivässä. Niihin kiinnytään ja kasvattajille on yleensä tärkeää saada pennuille mahdollisimman hyvä koti. Pentueessa on joku, joka on lupaava ja sille toivotaan löytyvän koti joka käyttäisi sitä näyttelyissä tai mahdollisesti kasvatuksessa. On muutamia pentuja, jotka suoraan ovat selvästi parhaimmillaan jonkun rakastavan perheen lemmikkinä. Siksi on ongelmallisia nämä "oks pentui, haen huomenna" -viestit, joissa ei lue ollenkaan lähettäjän nimeä tai millaiseen kotiin se menisi. 

Joillain tuntuu olevan hassu ajatus siitä, että ostaja "pelastaa" kasvattajan pulasta ostamalla häneltä pennun. Ainakin itse varaudun siihen, että voi olla ettei yksikään pentu mene kaupaksi. Juuri jouduin pitämään 12 gerbiilipentua loisepäilyn vuoksi meillä pari ylimääräistä kuukautta. Kasvattaja yleensä ennemmin pitää pennut itsellään, kuin myy esimerkiksi ostajalle, joka vaikuttaa eläintehtailijalle tms. Hassulta tuntuu myös, että 20-30e eläimestä aletaan tinkaamaan. Se herättää kasvattajalla ajatuksen, että onkohan ostaja valmis viemään eläintä eläinlääkäriin ja saamaan kolminumeroisen laskun sieltä, jos ei ole valmis maksamaan pyydettyä summaa.

Hyvä lähtökohta viestille on itsensä esittely! Yllättävän paljon saa viestejä, joissa ei lue ollenkaan kuka sen on lähettänyt. On hyvä myös kertoa minkä ikäinen on, alaikäisille ei myydä ilman vanhempien suostumusta. Suosittelenkin aina, että vanhemmat ottavat itse yhteyttä lastensa puolesta, varsinkin peruskouluikäisten kanssa. Vähintään vanhemman on oltava mukana hakemassa pentua, muuten ei eläin meiltä lähde.

Mitä muuta on hyvä kertoa:
- minkä ikäiselle eläin tulee? Pienille lapsille myyn vain eläimen joka varmasti pysyy käsissä, mutta kokeneemmalle voin tarjoa hieman vilkkaampaa eläintä
- onko aiempaa kokemusta jyrsijöistä tai varsinkin siitä lajista jota olet ostamassa?
- millaista eläintä etsit? Kaveria näyttelyihin vai lemmikkiä jonka kanssa katsoa telkkaria iltaisin
- onko tarvikkeita valmiina? Kasvattajaa kiinnostaa minkälaiseen ja minkä kokoiseen asumukseen eläin olisi tulossa. Liian pieneen kasvattaja ei halua myydä eläintä ja jos kyse on vain tietämättömyydestä, voi kasvattaja opastaa hankkimaan kunnollisen asumuksen hyvissä ajoin ennen pennun saapumista. Eläinkaupoista saatetaan myydä eläimen mukaan myös sille sopimattomia tarvikkeita, joista kasvattaja osaa sanoa jos tietää vähän mitä on valmiina. Kasvattaja osaa myös suositella hyvää ruokaa tai kuiviketta juuri sille lajille. Usein eläinkaupoissa tai varsinkin marketeissa myytävät ruoat eivät oikeasti sovi kovin hyvin sille lajille, jolle niitä markkinoidaan vaan kasvattaja voi tietää jonkun toisen ruoan, jota kannattaa syöttää.
- toiveet väristä ja sukupuolesta? Aina sitä toivottua ei ole, mutta aina saa kysyä

Kohtelias viesti on hyvä lähtökohta ja itse kyselen tarvittaessa lisää. Tähän mennessä ei ole itse tarvinut kieltäytyä eläimen myynnistä vielä kertaakaan, mutta tiedän näitäkin.

Hamsteri, gerbiili, hiiri tms. on pieni eläin, mutta senkin ottamista kannattaa harkita pidempään kuin päivä tai pari. Se elää parhaimmillaan vuosia ja tuottaa iloa koko elämänsä ajan. Tämän vuoksi inhoan aina joulun alla tulevia "oisko joululahjahamsteria" juttuja. Joululahja on hyvä idea, jos se on mietitty etukäteen ja perheessä ollaan tosissaan. Hetken mielijohteesta ei eläintä saisi koskaan ottaa!




Otan mielelläni pentujen kyselijöitä jo etukäteen katsomaan pentuja halutessaan! Silloin on hyvä hetki jutella rauhassa, ostaja voi kysellä eläimestä, tarvikkeista ja hoidosta ja näkee hieman miten meillä asutaan. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, vaan autan mielelläni niin paljon kuin voin, jotta eläin saisi parhaan mahdollisen kodin!

Esimerkki hyvästä kyselystä:
Hei! Olemme perheenä suunnittelemassa hamsterin ostamista. Hamsteri tulisi ensisijaisesti perheen aikuisille, mutta myös 3,5v ja 1,5v lapset käsittelisivät sitä yhdessä aikuisten knassa. Olemme miettineet hamsterin ostamista jo jonkin aikaa ja meillä on 90x40x40 terraario valmiina odottamassa. Meillä on ollut joitain jyrsijöitä jo aiemmin, mutta tämä on ensimäinen hamsteri. Värillä ei ole väliä, mutta olen ymmärtänyt, että urokset olisivat helpompia. Olisikohan teillä tulossa luovutukseen poikasia lähiaikoina?
Ystävällisin terveisin
Mira Mykkälä (mahd puh nro ja sähköpostiosoite)