Milloin on aika päästää irti

Pientä pentua ostaessa ei ehkä tule ajatelleeksi sitä toista päätä. Sitä kun lopuksi joutuu ehkä jossain vaiheessa päättämään, milloin rakkaan lemmikin aika on ohi ja sen on parempi päästä pois.


Muistan vieläkin ensimmäisen gerbiilini lopetuksen elävästi. Se oli silloin yläasteelaiselle tytölle iso paikka. Nyt kymmenen vuotta ja kymmeniä lopetuksia myöhemmin, suurin osa itse tehtynä, eläimen lopetuspäätös on vieläkin vaikea. Onneksi on niitäkin eläimiä, jotka vain nukahtavat itsestään pesäänsä, mutta valitettavasti suurimman osan kohdalla joutuu omistaja tekemään päätöksen.

Terve eläin on pirteä, kiinnostunut ympäristöstä.

Suurin osa, ellei kaikki, kiintyvät lemmikkiinsä. Siitä tulee useimmille perheenjäsen, rakas lemmikki josta ei haluttaisi luopua. Tämän vuoksi osa sulkee silmänsä eläimen kivulta tai huonolta kunnolta. Ei haluta nähdä, miten eläin on alkanut kulkea kyyryssä ja syö vähän huonosti. Pistetään paljon vanhuuden piikkiin ja ajatellaan, että kun eläin syö ja liikkuu edes vähän, kaikki on hyvin.

Jyrsijä on saaliseläin. Se peittää kivun ja huonon olon viimeiseen asti, koska luonnossa se olisi tarkoittanut nopeaa kuolemaa. Tämän vuoksi siinä vaiheessa kun jyrsijä näyttää kipeälle, se on sitä jo todella pahasti!

Eräs eläinlääkäri sanoi minulle kivasti, kun mietin sen ensimmäisen gerbiilini lopettamista "On rakkautta osata päästää myös irti". Hän tarkoitti sitä, että täytyy rakastaa sitä eläintä niin paljon, ettei tahdo nähdä sen kärsivän enää siinä vaiheessa, kun sillä ei ole enää toivoa parantumisesta.

Itse pidän seuraavia merkkejä mittarina siitä, milloin lopetus voisi olla ajankohtainen. Huomatkaa, että jokainen eläin pitää arvioida omana tapauksenaan, eikä kukaan voi eläintä näkemättä sanoa, onko sillä vielä toivoa parantumisesta vai ei! Eli katso onko eläimellä:
- silmät ovat kirkkaat. Vanhemmiten silmät eivät ehkä enää ole yhtä avoinna ja eloisat kuin pennulla, mutta sameat silmät ovat jo merkki siitä, että eläin ei voi hyvin
- jaksaa liikkua. Se, että eläin raahustaa hädin tuskin ruokakupille pysähtyen välillä monta kertaa, ei ole liikkumista.
- kiinnostuu uusista asioista, edes vähän. Terve ja virkeä eläin tulee heti tutkimaan uusia asioita. Vanha ei enää jaksa yhtä paljoa, mutta kiinnostuu kuitenkin. Tässä on huomioitava, että myös eläin, jolla on jalka katkipoikki tai 2€ kolikon kokoinen kasvain mahassa, saattaa olla kiinnostunut kaikesta ja näyttää erittäin pirteälle, koska se ei halua näyttää kipua.
- ei ole parantumattomia tai haittaavia haavoja tai vammoja. Olen käynyt lopettamassa gerbiilin, jolla oli koko maha revitty auki, kun sillä oli niin paha kasvain. Omistaja ei ollut vain sitä huomannut ja ajatteli, että sehän on ihan pirteä niin ei se haittaa. Ja gerbiilin, jolla oli jalka täysin poikki. "Kyllähän se silti liikkui" oli vastaus. Suhteuta haavat yms. ihmiseen. Jos sinulla olisi jalka poikki, kuinka kipeä olisit? Pienet murtumat voi parantua itsestään hyvillä hoito-ohjeilla, mutta toiset vammat ovat sellaisia, että on parempi ettei eläimen tarvitse kärsiä. Osa kasvaimiin revityistä haavoista paranee antibiootilla, mutta itse kasvain ei. Osan kasvaimista voi leikata pois, mutta se saattaa uusia.
- eläin ei ole agressiivinen. Usein yllättävän agressiivisuuden (laumakaveria tai ihmistä kohtaan) taustalta löytyy avauksessa kasvaimia sisäelimistä tai päästä tai jokin muu vika, jota ei voi ihmissilmin päältäpäin nähdä. Kipeä eläin on usein myös pelokas ja puolustaa itseään näykkimällä tai suoraan hyökkäämällä, eläin ei tiedä että yrität auttaa.

Kaikkiaan on hyvä katsoa kokonaisuutta. Onko eläimen elämä oikeasti enää mielekästä ja paljonko sillä mahdollisesti olisi elinaikaa muuten. Kärsiikö eläin ja miten kauan haluaa pitkittää sen kärsimystä. Jos on itse yhtään epävarma, eläinlääkäri tai kokenut harrastaja osaa kyllä sanoa mielipiteensä. Päätös on toki aina omistajan, mutta itse peräänkuulutan omistajan vastuuta siitä, että eläin saisi arvoisensa lopun ja ei joutuisi elämänsä ehtoolla (tai nuorenakaan) kärsimään turhaan.