Talvikkovahvistusta ja näyttelykuulumisia

Kävin viikko sitten kevyen näyttelyreissun: 1000km, kaksi yötä, kaksi näyttelyä (samana päivänä), kolme uutta talvikkoa, neljä ruusuketta ja 12 arvosteltua eläintä. Eli suomeksi: ajoin pe-su välillä ensin Lapuan näyttelyyn, jossa tuomaroin kaksitoista lemmikkigerbiiliä. Sieltä ajoin Jalasjärvelle, jossa meiltä oli Pesonen ulkomuotoluokassa ja Ykä ja Pesonen kumpikin lemmikkiluokassa. Pesonen saikin hienosti L1 maininnan ja oli LKV1 omassa luokassaan. Arvostelu oli myös oikein kiva, vain A ja B merkintöjä. Lisäksi lemmikkiluokassa Ykä vanhus oli paras veteraani ja sai KuMan ja Pesonen oli paras juniori ja PET2. Olen erittäin tyytyväinen päivään. Lisäksi oli ihana päästä höpöttämään muiden kasvattajien kanssa ja vaihtaa ajatuksia kunnolla. Yönäyttely oli myös mukava kokemus itsessään ja toivon todella, että pääsen jatkossakin mukaan =)

 

Ykä ja Pesonen ruusukkeiden kanssa

Lisäksi meille tuli kolme uutta talvikkoa Goldilock's kasvatuksesta. Tarkoitus oli ensin ottaa vain ihan uutta sukua oleva naaras Goldilock's Havaijinkeiju, mutta Veera alkoi tarjoamaan myös muita vapaita pentuja. 

Goldilock's Havaijinkeiju "Havi"

Pakkohan sitä oli lopulta ottaa myös kaksi poikaa! Hieman eriä sukua ja erityisesti sain näistä sitä tyyppiä ja kokoa, mitä meidän naarailta puuttuu. Vielä on hieman tutustelu kesken uusien hamsujen kanssa, mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen eläimiin!

Havi vaikuttaa hieman ujolle ja säpsylle välillä, mutta pidemmän käsittelyn aikana rauhoittuu ja rentoutuu hyvin. Tässä on taas sellainen hamsu, josta tuntuu olevan mahdoton saada hyviä kuvia! Joko se on koko ajan sellaisessa asennossa että näyttää ihan joltain virtaviivaiselta myyrältä, tai sitten se heiluu niin ettei kamera ehdi mukaan.

Goldilock's Astronautti "Astro"

Toisena tuli Goldilock's Astronautti eli Astro.
Astro on rohkea ja sylissä kuin kotonaan, erittäin helppo käsiteltävä. Tämä hamsu taas on niin helppo kuvattava: iske se mihin vain, Astro jää paikalleen möllöttämään ja voit napsia kuvia mielin määrin. Välillä siirrät sitä toiseen asentoon ja se poseeraa siinä. Astron suku oli vähän liian täynnä meille jo ennestään tuttuja nimiä, mutta päätin ottaa sen ulkomuotonsa vuoksi.

Goldilock's Long Story Short "Stoori"

Viimeisenä on herra ujopiimä Goldilock's Long Story Shor eli Stoori. Stoori ei kyllä pesästään tule vapaaehtoisesti ulos ja sylissä on aluksi kuin seipään niellyt. Eiköhän tästä vielä rentouduta, kun tullaan tutummaksi. Kuitenkin superkiltti ja rauhallinen

 Stoorin suvussa oli aika paljon samoja nimiä kuin Astrolla, mutta myös joitain ihan uusia. Astro on kivan mallinen ja hyvän kokoinen ja sille onkin odottamassa pari tyttöstä.

Goldilock's Long Story Short "Stoori"

Milloin on aika päästää irti

Pientä pentua ostaessa ei ehkä tule ajatelleeksi sitä toista päätä. Sitä kun lopuksi joutuu ehkä jossain vaiheessa päättämään, milloin rakkaan lemmikin aika on ohi ja sen on parempi päästä pois.


Muistan vieläkin ensimmäisen gerbiilini lopetuksen elävästi. Se oli silloin yläasteelaiselle tytölle iso paikka. Nyt kymmenen vuotta ja kymmeniä lopetuksia myöhemmin, suurin osa itse tehtynä, eläimen lopetuspäätös on vieläkin vaikea. Onneksi on niitäkin eläimiä, jotka vain nukahtavat itsestään pesäänsä, mutta valitettavasti suurimman osan kohdalla joutuu omistaja tekemään päätöksen.

Terve eläin on pirteä, kiinnostunut ympäristöstä.

Suurin osa, ellei kaikki, kiintyvät lemmikkiinsä. Siitä tulee useimmille perheenjäsen, rakas lemmikki josta ei haluttaisi luopua. Tämän vuoksi osa sulkee silmänsä eläimen kivulta tai huonolta kunnolta. Ei haluta nähdä, miten eläin on alkanut kulkea kyyryssä ja syö vähän huonosti. Pistetään paljon vanhuuden piikkiin ja ajatellaan, että kun eläin syö ja liikkuu edes vähän, kaikki on hyvin.

Jyrsijä on saaliseläin. Se peittää kivun ja huonon olon viimeiseen asti, koska luonnossa se olisi tarkoittanut nopeaa kuolemaa. Tämän vuoksi siinä vaiheessa kun jyrsijä näyttää kipeälle, se on sitä jo todella pahasti!

Eräs eläinlääkäri sanoi minulle kivasti, kun mietin sen ensimmäisen gerbiilini lopettamista "On rakkautta osata päästää myös irti". Hän tarkoitti sitä, että täytyy rakastaa sitä eläintä niin paljon, ettei tahdo nähdä sen kärsivän enää siinä vaiheessa, kun sillä ei ole enää toivoa parantumisesta.

Itse pidän seuraavia merkkejä mittarina siitä, milloin lopetus voisi olla ajankohtainen. Huomatkaa, että jokainen eläin pitää arvioida omana tapauksenaan, eikä kukaan voi eläintä näkemättä sanoa, onko sillä vielä toivoa parantumisesta vai ei! Eli katso onko eläimellä:
- silmät ovat kirkkaat. Vanhemmiten silmät eivät ehkä enää ole yhtä avoinna ja eloisat kuin pennulla, mutta sameat silmät ovat jo merkki siitä, että eläin ei voi hyvin
- jaksaa liikkua. Se, että eläin raahustaa hädin tuskin ruokakupille pysähtyen välillä monta kertaa, ei ole liikkumista.
- kiinnostuu uusista asioista, edes vähän. Terve ja virkeä eläin tulee heti tutkimaan uusia asioita. Vanha ei enää jaksa yhtä paljoa, mutta kiinnostuu kuitenkin. Tässä on huomioitava, että myös eläin, jolla on jalka katkipoikki tai 2€ kolikon kokoinen kasvain mahassa, saattaa olla kiinnostunut kaikesta ja näyttää erittäin pirteälle, koska se ei halua näyttää kipua.
- ei ole parantumattomia tai haittaavia haavoja tai vammoja. Olen käynyt lopettamassa gerbiilin, jolla oli koko maha revitty auki, kun sillä oli niin paha kasvain. Omistaja ei ollut vain sitä huomannut ja ajatteli, että sehän on ihan pirteä niin ei se haittaa. Ja gerbiilin, jolla oli jalka täysin poikki. "Kyllähän se silti liikkui" oli vastaus. Suhteuta haavat yms. ihmiseen. Jos sinulla olisi jalka poikki, kuinka kipeä olisit? Pienet murtumat voi parantua itsestään hyvillä hoito-ohjeilla, mutta toiset vammat ovat sellaisia, että on parempi ettei eläimen tarvitse kärsiä. Osa kasvaimiin revityistä haavoista paranee antibiootilla, mutta itse kasvain ei. Osan kasvaimista voi leikata pois, mutta se saattaa uusia.
- eläin ei ole agressiivinen. Usein yllättävän agressiivisuuden (laumakaveria tai ihmistä kohtaan) taustalta löytyy avauksessa kasvaimia sisäelimistä tai päästä tai jokin muu vika, jota ei voi ihmissilmin päältäpäin nähdä. Kipeä eläin on usein myös pelokas ja puolustaa itseään näykkimällä tai suoraan hyökkäämällä, eläin ei tiedä että yrität auttaa.

Kaikkiaan on hyvä katsoa kokonaisuutta. Onko eläimen elämä oikeasti enää mielekästä ja paljonko sillä mahdollisesti olisi elinaikaa muuten. Kärsiikö eläin ja miten kauan haluaa pitkittää sen kärsimystä. Jos on itse yhtään epävarma, eläinlääkäri tai kokenut harrastaja osaa kyllä sanoa mielipiteensä. Päätös on toki aina omistajan, mutta itse peräänkuulutan omistajan vastuuta siitä, että eläin saisi arvoisensa lopun ja ei joutuisi elämänsä ehtoolla (tai nuorenakaan) kärsimään turhaan.

Pennun ostaminen meiltä

Saan aika monenlaisia viestejä, kun ilmoittelen myytävistä pennuista. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan siitä, millainen on kasvattajan näkökulmasta hyvä kysely pennusta.

Lyhyesti:

Ota yhteyttä sähköpostilla tai soittamalla, ei tekstiviestinä!

Esittele itsesi, kerro nimesi ja ikäsi. Kerro onko aiempaa kokemusta jyrsijöistä ja vähän millaiseen kotiin eläin olisi tulossa, ketä perheeseen kuuluu ja kenellä on päävastuu eläimen hoidosta. Kerro millaista eläintä etsit; näyttelytähteä, kaveria leffan katsomiseen vai aiotko teettää pentuja. Jos sinulla on jo asumus valmiina, kerro siitäkin. Kasvattajaa kiinnostaa millaiseen kotiin eläin olisi tulossa, jotta hän osaa valita juuri sopivan eläimen! Pienen lapsen lemmikiksi ei haluta myydä vilkasta eläintä, joka olisi lupaava näyttelytähti ja sopiva kasvatukseen, eikä näyttelyistä kiinnostuneelle haluta valita sellaista, joka ei varmasti näyttelyissä pärjää.

Pitkästi:

Ihan ensiksi ota yhteyttä sähköpostilla tai soittamalla, ei tekstiviestillä tai Whatsappilla! Ihan jo sillä, että moni kasvattaja ei edes vastaa tekstiviesteihin, ellei niihin ole panostettu ja kerrottu vähän jo heti viestissä. Useimmat kasvattajakaverini ohjaavat tekstiviestillä joko soittamaan tai pistämään sähköpostia. Syinä tähän on ihan se, ettei viestillä pysty kertomaan tarpeeksi kattavasti itsestään ja ehkä joillain puhelinlaskukin. Pentukyselyitä kun tulee helposti kuukaudessa muutamista jopa muutamiin kymmeniin.

Lähtökohtaisesti jokainen kasvattaja on kiinnostunut siitä mihin pentu menee. Pentueet ovat tarkkaan suunniteltuja, pentuja hoidetaan viisi viikkoa ja käsitellään silmien avautumisesta lähtien päivittäin tai välillä monta kertaa päivässä. Niihin kiinnytään ja kasvattajille on yleensä tärkeää saada pennuille mahdollisimman hyvä koti. Pentueessa on joku, joka on lupaava ja sille toivotaan löytyvän koti joka käyttäisi sitä näyttelyissä tai mahdollisesti kasvatuksessa. On muutamia pentuja, jotka suoraan ovat selvästi parhaimmillaan jonkun rakastavan perheen lemmikkinä. Siksi on ongelmallisia nämä "oks pentui, haen huomenna" -viestit, joissa ei lue ollenkaan lähettäjän nimeä tai millaiseen kotiin se menisi. 

Joillain tuntuu olevan hassu ajatus siitä, että ostaja "pelastaa" kasvattajan pulasta ostamalla häneltä pennun. Ainakin itse varaudun siihen, että voi olla ettei yksikään pentu mene kaupaksi. Juuri jouduin pitämään 12 gerbiilipentua loisepäilyn vuoksi meillä pari ylimääräistä kuukautta. Kasvattaja yleensä ennemmin pitää pennut itsellään, kuin myy esimerkiksi ostajalle, joka vaikuttaa eläintehtailijalle tms. Hassulta tuntuu myös, että 20-30e eläimestä aletaan tinkaamaan. Se herättää kasvattajalla ajatuksen, että onkohan ostaja valmis viemään eläintä eläinlääkäriin ja saamaan kolminumeroisen laskun sieltä, jos ei ole valmis maksamaan pyydettyä summaa.

Hyvä lähtökohta viestille on itsensä esittely! Yllättävän paljon saa viestejä, joissa ei lue ollenkaan kuka sen on lähettänyt. On hyvä myös kertoa minkä ikäinen on, alaikäisille ei myydä ilman vanhempien suostumusta. Suosittelenkin aina, että vanhemmat ottavat itse yhteyttä lastensa puolesta, varsinkin peruskouluikäisten kanssa. Vähintään vanhemman on oltava mukana hakemassa pentua, muuten ei eläin meiltä lähde.

Mitä muuta on hyvä kertoa:
- minkä ikäiselle eläin tulee? Pienille lapsille myyn vain eläimen joka varmasti pysyy käsissä, mutta kokeneemmalle voin tarjoa hieman vilkkaampaa eläintä
- onko aiempaa kokemusta jyrsijöistä tai varsinkin siitä lajista jota olet ostamassa?
- millaista eläintä etsit? Kaveria näyttelyihin vai lemmikkiä jonka kanssa katsoa telkkaria iltaisin
- onko tarvikkeita valmiina? Kasvattajaa kiinnostaa minkälaiseen ja minkä kokoiseen asumukseen eläin olisi tulossa. Liian pieneen kasvattaja ei halua myydä eläintä ja jos kyse on vain tietämättömyydestä, voi kasvattaja opastaa hankkimaan kunnollisen asumuksen hyvissä ajoin ennen pennun saapumista. Eläinkaupoista saatetaan myydä eläimen mukaan myös sille sopimattomia tarvikkeita, joista kasvattaja osaa sanoa jos tietää vähän mitä on valmiina. Kasvattaja osaa myös suositella hyvää ruokaa tai kuiviketta juuri sille lajille. Usein eläinkaupoissa tai varsinkin marketeissa myytävät ruoat eivät oikeasti sovi kovin hyvin sille lajille, jolle niitä markkinoidaan vaan kasvattaja voi tietää jonkun toisen ruoan, jota kannattaa syöttää.
- toiveet väristä ja sukupuolesta? Aina sitä toivottua ei ole, mutta aina saa kysyä

Kohtelias viesti on hyvä lähtökohta ja itse kyselen tarvittaessa lisää. Tähän mennessä ei ole itse tarvinut kieltäytyä eläimen myynnistä vielä kertaakaan, mutta tiedän näitäkin.

Hamsteri, gerbiili, hiiri tms. on pieni eläin, mutta senkin ottamista kannattaa harkita pidempään kuin päivä tai pari. Se elää parhaimmillaan vuosia ja tuottaa iloa koko elämänsä ajan. Tämän vuoksi inhoan aina joulun alla tulevia "oisko joululahjahamsteria" juttuja. Joululahja on hyvä idea, jos se on mietitty etukäteen ja perheessä ollaan tosissaan. Hetken mielijohteesta ei eläintä saisi koskaan ottaa!




Otan mielelläni pentujen kyselijöitä jo etukäteen katsomaan pentuja halutessaan! Silloin on hyvä hetki jutella rauhassa, ostaja voi kysellä eläimestä, tarvikkeista ja hoidosta ja näkee hieman miten meillä asutaan. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, vaan autan mielelläni niin paljon kuin voin, jotta eläin saisi parhaan mahdollisen kodin!

Esimerkki hyvästä kyselystä:
Hei! Olemme perheenä suunnittelemassa hamsterin ostamista. Hamsteri tulisi ensisijaisesti perheen aikuisille, mutta myös 3,5v ja 1,5v lapset käsittelisivät sitä yhdessä aikuisten knassa. Olemme miettineet hamsterin ostamista jo jonkin aikaa ja meillä on 90x40x40 terraario valmiina odottamassa. Meillä on ollut joitain jyrsijöitä jo aiemmin, mutta tämä on ensimäinen hamsteri. Värillä ei ole väliä, mutta olen ymmärtänyt, että urokset olisivat helpompia. Olisikohan teillä tulossa luovutukseen poikasia lähiaikoina?
Ystävällisin terveisin
Mira Mykkälä (mahd puh nro ja sähköpostiosoite)

Piip piip siellä ja piip piip täällä ja siellä piip...

Nyt on pentuja koko talven yrityksen edestä talvikoilla. Kaikki naaraat vaihtoi talvikarvaan joulukuun jälkeen kun piti alkaa niitä astuttamaan, joten vähän venyi tämä pentujen tulo.

Ensimmäisenä pennut synnytti Leonora. Neljä reippaan kokoista pentua tuli, mutta ei ihan ilman ongelmia. Katsoin päivällä, että nyt on epätavallisen paljon verta pitkin terraariota ja löytyi vielä jokin möntti, mahdollisesti tunnistettavissa pennuksi. Leonora vuoti paljon verta ja yritin saada eläinlääkäriä kiinni. Lopulta illan aikana tuli toinenkin möntti ja Leonora alkoi hoitaa pentujaan huolella. Parin päivän päästä huomasin yhden nisän punoittavan ja siihen ehti kertyä vielä mätäpaise. Paise puhkesi itsestään ja Leonora laitettiin heti antibioottikuurille. Nyt punoitus on hävinnyt ja haava parantumaan kohti, sekä pennut kasvaneet loistavasti. Tästä pentueesta toivoin vaaleampia helmiäisnormaaleja, sillä Leonora on erittäin vaalea väriltään. Sinun Vain, tutummin Frans, on tyypiltään melko kaunis, vaikkakin hieman hörökorvainen. Pentueesta jää itselle kaunein helmiäisnormaali naaras jatkamaan sukua ja kaksi muutakin pentua on jo varattu.

V-pennut
Sinun Vain (helmiäisnormaali) - Tinytail Lady Leonora (helmiäissafiiri)
s. 05.05.2016

n. safiiri
n. helmiäisnormaali
n. helmiäisnormaali
n. helmiäissafiiri

Persikka teki pentunsa muutaman päivän päästä perässä. Persikan synnytys sujui ongelmitta ja yllättäen pentujan saaminen rauhoitti sitä melkoisesti! Olin jo miettinyt, että käytänkö koko naarasta ollenkaan, kun se on ollut niin säpsy ja vilkasliikkeinen, mutta nyt se suorastaan kiipeää syliin, antaa ottaa pennut mahansa alta ja ei säiky mitään. Kummallista miten hormonit vaikuttaa näin paljon! Isänä tässä pentueessa on pienikokoinen Pandaksi kutsuttu uros, joka valikoitui Persikalle luonteensa ja tyyppinsä vuoksi. Persikka on hyvänkokoinen naaras, jolla on ihan kiva väri ja tikkaus, mutta tyypissä toivomisen varaa. Toivon vain, että tulisi vähän vaaleampia pentuja edes joku, sillä kumpikin on vähän liian tummia. Pennuista on varattu jo pari varattu.


W-pennut
Goldilock's Pimeä Uhka (helmiäisnormaali)  - Pumpkin's Georgia Peach (helmiäisnormaali)
s. 10.05.2016

u. normaali
u. helmiäisnormaali
n. helmiäisnormaali
n. helmiäissafiiri

Qamomillan ja Enzon pennuista odotan erityisesti superrauhallisia luonteita! Lisäksi Qamomilla on aivan liian vaalea normaali, mutta kivan tyyppinen, kun taas Enzo on liian tumma. Jospa vastakohdat sattuisi osumaan kohdilleen pennuissa edes yhden kohdalla! Qamomillan edelliset pennut kuolivat, joten jännitin kovasti miten tällä kertaa käy ja tarkkailin emoa melko huolella viimeiset päivät. Koosta päätellen olisi voinut tulla enemmänkin nakkeja, mutta pesästä löytyi vain kolme elävää ja yksi kuollut.

X-pentue
CM's Best Enzo (helmiäisnormaali) - Qamomilla (normaali)
s. 14.05.2016

u. normaali
u. helmiäisnormaali
u. helmiäisnormaali

Lakun pennuista on ehkä kovimmat odotukset. Isä Joiku on saanut pari sertiä näyttelyistä nuorempana ja Laku on mukavan tumma, pyöreä ja kaunis naaras. Hieman pienikokoinen se on ja pää on liian suora, mutta Joiku onneksi korjaa ehkä näitä.

Y-pentue
Say Honey Funny Bunny (normaali) - Lakritsipommi (normaali)
s. 17.05.2016

u. normaali
u. normaali
n. normaali
n. normaali
n. normaali
n. normaali
n. safiiri

Kuinka meillä asutaan

Heti alkuunsa pahoittelen jatkossa kuvien huonoa laatua! Järkkäri vetelee viimeisiään ja antaa kuvata joko pari hyvää kuvaa tai vaatii, että pitää olla erittäin kirkkaat valot, eli suunnilleen ulkona. Eli saatte tyytyä puhelinkuviin.

Sain viimein järjestystä vaihdettua niin, että kaikki meidän jyrsijät mahtuvat samaan kuvaan. Meillä gerbiilit asuvat Lundia-hyllykössä kolmessa terraariossa ja talvikot, sekä hiiri Bilteman muovibokseissa. Bilteman laatikot valikoituivat meille sen vuoksi, että ne olivat läpinäkyviä ja pehmeitä, jolloin sain mattopuukolla ilma-aukot kumpaankin päähän.

Gerbiileillä on käytössää kaksi 90x40x45 cm pleksiterraariota, sekä yksi 80x40x40 lasiterraario. Kaikissa on kulmalistasta tehdyt verkkokannet, jotka kestävät myös kissan painon tarvittaessa. Gerbiileillä on kuivikkeena sahalta haettu isolastuinen puru ja hamppukuivike sekaisin. Vakiovarustukseen kuuluu iso pesämökki tai kaksi päällekäin, joiden päällä on ruokakuppi, tuoreruokakuppi, saviruukku, juomapullo, sekä puusilta. Osassa on myös isoja luonnonkiviä pohjalla, kookospesiä tai muuta vastaavaa. Juomapullojen kanssa on saanut kehitellä ties minkälaista viritelmää. Pienimmässä terraariossa pullo on vain katolla kyljellään ja pilli verkosta läpi, sillä eläimet yltää tuon pesämökin katolta juomaan hyvin. Kahdessa muussa on rautalankaviritelmä:

Vaihtoehtoina on yleensä meillä ollut joko napakka kuminauha pullon ympärille ja sen alle laitetaan rautalangan toinen pää. Toinen pää taitetaan terraarion reunan ylitse. Tässä ongelmana on vain se, että jotkut innostuvat järsimään kuminauhan äkkiä rikki.

Itse olen kokenut parhaaksi laittaa rautalankaa pullon yläosan ympäri tiukasti ja jatkaa sitten langan terraarion reunan yli. Ohut rautalanka toimii kanssa, mutta joutuu vähän kikkailemaan, että sen saa pysymään kunnolla kiinni. Paksummasta rautalangasta voi paremmin taittaa sen sopivalle korkeudelle.

Kaikkein mieluiten tosin pidän niin paljon purua, että juomapulloa kannattaa pitää vain katolla, ettei huku puruihin. Nyt on hieman vähänä purut parissa, kun on arempia nuoria gerbiileitä niissä.

Talvikoilla on 47 litraisia 39 x 56 x 29 cm kokoisia muovilaatikoita. Haluaisin vaihtaa kaikki saman kokoisiksi kuin hiirellä (70 l, 39 x 56 x 43cm) taikka vielä isompiin, mutta tila ei nyt anna periksi. Huomasin myös, kun pidin talvioita isoissa dunissa yhteen aikaan, että jotkut alkavat käydä reviiritietoisiksi ja hyökkiä käsiin kun esimerkiksi täyttää ruokakuppia. Poikasteluissa tykkään myös pienemmistä, kun pennut eivät pääse niin laajalle alueelle kättä karkuun ja kesyyntyvät helpommin.

Talvikoiden vakiovarustukseen kuuluu pesämökki, sen katolla pesämökki, juoksupyörä tai lentävä lautanen, sekä jonkinlainen puusilta. Yleensä aina noihin menee myös jotain saviruukkuja, kantoja, luonnonkiviä, pahvilaatikoita, kookospesiä tms. Kuiviketta (hamppukuivike) yritän pitää aikuisilla aina vähintään 10-15 cm ja poikastelun aikaan tai aroilla yksilöillä 5-10 cm.

Lisäksi uunitan usein oksia eläimille ja niitä on gerbiileillä kesäaikaan jatkuvasti. Heinää pyrin myös pitämään kaikilla jatkuvasti, sillä vaikka hamsterit ja gerbiilit syövät sitä erittäin vähän, se tarjoaa kuitenkin hyvää tekemistä ja uskon niiden syövän sitä halutessaan.

Ruokana meillä on Rapunzelin seokset. Pääasiassa mennään HerkkuMixillä, eikä kukaan näytä vielä lihoneen siitä liikaa. Lisäksi tulee tuoretta viikottain jonkin verran, pääasiassa kasviksia. Pari kertaa viikossa tulee myös puuroa. Esimerkkinä tämänpäiväinen: liotetaan hampunsiemeniä jokunen tunti vedessä. Lisätään munavoimaruokaa ja leseitä ja annetaan turvota. Lisätään lopuksi kasviksia, kuten parsakaalta, paprikaa ja porkkanaa, sekä pähkinöitä ja siemeniä. Lisätään vielä hieman pellavasiemenöljyä ja yksi kananmuna, sekä kourallinen mustikoita. Vedetään kaikki tehosekoittimella sekaisin. Jos puurosta tulee liian löysää, on psyllium ihan huippukätevä sen kiinteyttämiseen! Se turpoaa nesteestä hetkessä ja sillä saa vetisen puuron lusikoitavaan muotoon. Yleensä ylimääräiset pakastan jääpalamuotteihin, joista on helppo napsia laiskana päivänä sopiva kerta-annos terroihin.

Qamomilla

Qamomilla on oma kasvattini ja ollut pennusta asti luonteeltaan täys kymppi! Sen isä oli vuoden 2015 vuoden voittajalistalla 8. ja hieman on isänsä näköä tytössä.

Qamomilla on hieman liian vaalea, mutta muuten oikein kivan näköinen talvikkotyttö. Ulkomuotoluokkiin ei olla vielä päästy, mutta lemmikkiluokissa tyttö kävi vain pari päivää yli 2kk ikäisenä. Tuloksena oli PET1 ja BIS2 sijoitus, joka ei juuri yllättänyt. Ihan vauvasta asti Qamomilla on ollut erittäin rauhallinen, istua nököttää kädellä ja enintään hieman tutkailee ympäristöään. Kun käden laittaa terraarioon, se välillä kipittää itse syliin suoraa päätä.

Tällä hetkellä Qamomilla asuu CM's Best Enzon kanssa ja pentuja on odotettavissa parin viikon sisään. Tarkoitus on tänä vuonna jatkaa ainakin lemmikkiluokissa kiertämistä, jospa voittoputki jatkuisi ja voisimme havitella vuoden voittaja titteleitä.

Pumpkin's Georgia Peach

Pumpkin's Georgia Peach eli Persikka on melkoisen omapäinen ja tempperamenttinen naaras. Se tuli Pumpkin's kasvatuksesta täydentämään kasvatusta.

Persikka ei syliin tule suosiolla, vaan sen joutuu aina nappaamaan kiinni. Sylissä se harvoin malttaa rauhoittua pitkäksi aikaa, vaan ennemmin juoksentelee sinne tänne ja lopulta pyrkii takaisin terraarioonsa kaikin keinoin. Alun vaikeuksien jälkeen Persikka on rauhoittunut jo jonkin verran ja käsittelykin sujuu vähän paremmin. Jos neiti ei vielä hieman rauhoitu, voi olla että sitä ei tule käytettyä lainkaan kasvatuksessa.

Tinytail Lady Leonora

Tinytail Lady Leonora on erittäin hyvin nimensä veroinen. Se on hienosti käyttäytyvä, rauhallinen ja kiltti naaras. Alunperin Sariannelta piti tulla vain Enzo, mutta sitten minulle ehdoteltiin muutamaa muutakin talvikkoa. Leonora oli pitkälti eriä sukua kuin omani, joten se lähti matkaan.

Leonora osaa välillä olla hieman diivakin. Terraariosta kuuluu helposti äkäinen sirinä, jos menee tavaroita siirtelemään, kun neiti on unilla. Kiipeää kuitenkin itse syliin ja sylissä on rauhassa aloillaan. Leonoran uskaltaa antaa lähes kenelle tahansa syliin. Tarkoitus oli lähteä käymään Sastamalassa sekä ulkomuoto, että lemmikkiluokassa, mutta sepäs nyt jäikin. Kesällä sitten ehditään vielä. Vielä on mietinnässä Leonoralle sulhanen, jonka luokse se menisi ensi kuussa käymään.

Lääkkeet syötetty ja terrat siivottu

Perjantaina sain annettua kaikille eläimille lääkkeet ja lauantai menikin siivotessa. Lääkkeenä oli tällä kertaa Ivomec 10mg/ml. Päädyttiin tuohon, kun olen antanut vasta pari kuukautta sitten Axiluria ja pari eläintä on vieläkin hieman hieman hoikkia ja karva ei parhaassa kunnossa. Hieman tuntui siltä, että ammutaan kärpästä tykillä, kun kaikilla ei mitään oireita ole, mutta voipahan nyt olla varma ettei ole mitään.

Ivomec oli tosi helppo annostella. Sain eläinlääkäristä pari pienempää putkiloa, joista piti laimennella lääke suhteella 1+4. Käytännössä otin 0,2ml Ivomecia millin ruiskuun ja perään 0,8 ml vettä. Tämän laimennoksen siirsin pipettiin ja jokaiselle eläimelle annettiin tippa suuhun ja tippa niskaan. Tämä toistetaan kuukauden ja kahden kuukauden päästä, kun on todettu loisia.

Päälle sitten siivottiin kaikki terraariot. Ensin purut pois, sitten kaikki tavarat pestään kunnolla mäntysuovalla tai kuumalla vedellä. Puiset ja saviset tavarat pistin vielä uuniin 200 asteeseen 10 min ja muoviset käsittelin Virkonilla. Viimeksi tähän meni pari päivää, nyt meni jo vähän rutiinilla ja enää 7-8h kaikkineensa.

Lakritsipommi

Seuraavana esittelyssä normaalin värinen naaras Lakritsipommi eli Laku. Laku tuli meille Satu Karjalaiselta luovutusikäisenä.

Laku on hieman topakka ja vilkas hamsutyttö, joka ei juuri sylissä viihtyisi. Kiinni saaminen on hieman haastavaa joskus. Iän myötä tyttö on rauhoittunut kovasti ja nykyään ei tarvitse pelätä, että sinkoaisi sylistä mihinkään. Koska luonne on tasoittunut, uskalsin sille ottaa uroksen käymään kylässä. Laku olikin heti sukimassa urosta ja ihan parasta kaveria.

Näyttelyissä ei olla ehditty Lakun kanssa vielä käydä. Lemmikkiluokissa käytän vain satunnaisesti jotain eläimiä, mutta ulkomuotoluokkia ei ole ollut tarpeeksi lähellä vielä. Eiköhän tässä vielä ehditä tänä vuonna. 

Matoja, taas...

Ostin lauantaina uuden gerbiilin. Ajattelinpa, että koska kyseessä on nuori gerbiili joka menee helposti vielä aikuisten kanssa yhteen ja tämä ostot on kaveriltani, en nyt karanteenaa sitä. VIRHE! Alla oleva 2 cm pitkä luikero löytyi sen kakasta eilen. Kakkasi siis, kun oli sylissäni, joten ei voi olla tullut mistään muualta, kuin tämän hyväkuntoinen erittäin terveen näköisen gerbiiliuroksen sisältä.

Normaali gerbiilin papana, jossa valkoinen mato on noin 2cm pitkä yhteensä.

Soittorumba eläinlääkäriin ja vielä Eviraan Antti Oksaselle, josta sanottiin, että tietää näistä loisasioista enemmänkin. Tavoite soitoilla oli, että jos vahingossakaan tuo ei olisi mikään, mikä voisi tarttua hamsuihin tai hiiriin, ettei mun tarvisi pestä TAAS kaikkia terroja. Turha toivo. Eilen haettu lääkkeet ja tänään kerätty voimia jostain ties mistä, että jaksan taas ottaa kaikki terrat läpi, siivota ja madottaa joka ikisen eläimen.

Tämän vuoksi jää sitten väliin myös 27.2 Sastamalan näyttely. Ylivieskaan 2.4 päästään sentään, kun sitten ovat saaneet kaksi kertaa lääkkeet ja vaara pitäisi olla ohi.

Mitä tästä opimme. Karanteenaa ja loishäädä JOKA IKINEN uusi eläin. Olkoot kuin kaverilta tai mistä vaan.

Eläimet sairastaa 5.

Olen soittanut nyt vielä parille eläinlääkärille, jotka ovat olleet mukana tässä eläimiä hoitamassa. Kaikkien yhteinen mielipide on, että jos meillä olisi jokin tarttuva vakava tauti, se olisi näkynyt tutkimuksissa. Kaikkien mielestä ei ole syytä olla käymättä näyttelyissä tai jättää pentuja myymättä tämän vuoksi. Ohjeita tuli vain vaihtaa kuiviketta ja jos joku vielä kuolee mystisesti, pistää se Eviraan ja tutkitaan sen kuolinsyy.

Tällä hetkellä vain yksi talvikko ääntää. Painot on pysyneet nyt viikon samassa tai osalla nousseet.

En tässä kuussa uskalla käydä vielä näyttelyissä, ensi kuussa katsotaan tilannetta lähempänä, että onko mitään muuttunut. Pentuja uskaltanen nyt myydä, mutta jokaiselle ostajaehdokkaalle olen kertonut suoraan mikä tilanne on ja linkannut tänne, että saa lukea tarkemmin.

Olen saanut muutamia yhteydenottoja näiden tekstien myötä, paljon kiitoksia niistä! Sain yhden viestin, jossa kerrottiin kuinka eläimille oli tullut tosi kummallisia oireita ja syyksi oli selvinnyt ruoka. Sieltä oli löytynyt jotain, mitä ei ruuassa missään nimessä pitäisi olla. Kun ruoka vaihtui, oireetkin katosivat. Hankala tuohon uskoa meidän kohdalla, ellei se ollut Altromin ylläpitopelletti joka aiheutti laihtumista. Ainakin Lavender's kasvattajan blogissa mainitaan, että ylläpitopelletti olisi laihduttanut eläimiä ja kuulin saman myös Sateenkaaren kasvattajalta. Harmi, että kuulin tämän vasta nyt.

Gerbiilien G-pennut

G-pennut tulivat eilen 6 vk. Pentuja oli huimat seitsemän kappaletta, minkä kyllä mielestäni huomaa hieman näiden koossa. Kaksi black urosta jää Tabulan Dosiystävän eli Ykän seuraksi ja black naaras jää emolle kaveriksi. Dove on varattu, siamesenaaraat on myynnissä ja black uros on myynnissä isänsä Kynsiniekkasoturin Nokkosen kanssa. Nokkonen ja sen poika lähtevät vain kotiin, jossa niitä näyttelytetään, minulle ilmoitetaan jos niille tulee jotain ja saan käyttää tarvittaessa jalostuksessa.

Punnitsin pennut eilen:

u. dove Tabulan Grehem 36 gr
u. black Tabulan Go For It 36 gr
u. black Tabulan Golden Boy 36 gr
u. black Tabulan Give Me Your Love 33 gr
n. black Tabulan Gabrielle 33 gr
n. siamese Tabulan Galaksien Guningatar 31 gr
n. siamese Tabulan Go Go 36 gr

Alku oli hieman huono näille, kun heti ensimmäisen viikon aikana siirrettiin terraariota, joutuivat viettämään päiviä bokseissa papananäytteen keräystä varten ja emä ja isä selvästi stressasivat sitä paljon, on pennut kesyyntyneet hyvin. Vieressä kuva, jossa 3v tyttöni pitelee siamesenaaraita. Ei tarvitse juuri olla auttamassa, sillä pennut pysyy hyvin sylissä ja kiipeää välillä olkapäälle ihmettelemään.

CM's Best Enzo

Etsin kasvatukseen eläimiä, jotka eivät olisi sukua nykyisille jalostushamsuille. Sarianne Väisänen tarjosi minulle Ruotsista tullutta urosta, CM's Best Enzoa.

Enzon ilme on yleensä juuri kuvassa oleva hämmästynyt ja pöllämystynyt. Erittäin rauhallinen uros on helppo käsiteltävä ja pienen ujostelun jälkeen kiipeää itse syliin. Sen voi antaa kenen tahansa syliin, sillä Enzo sylissä tuntuu jämähtävän paikalleen.

Enzo oli ainakin yhden pentueen jättänyt Sariannelle, ennen meille muuttoaan. Vielä en ole ehtinyt sitä käyttämään eläinten sairasteluiden vuoksi, mutta tarkoitus on sitä yhden naaraan luona kyläilyttää. Lisäksi suunnitelmissa on ulkomuotoluokissa vierailua kevään aikana, mikäli oireilut loppuvat.

Tinytail Blanco

Ensimmäisenä esittelyssä on tällä hetkellä meillä pisimpään asunut talvikko, ihana naaras Tinytail Blanco eli Blanco vain.

Blanco tuli meille Sarianne Väisäseltä keväällä kasvatusta varten. Se on ollut alusta asti oikein rauhallinen ja kiltti. Hieman naarasmaista arvokkuutta löytyy, sillä jos Blancon menee herättämään ja yrittää tarjota kättä, johon kiivetä, neiti saattaa sähähtää ja syöksyä takaisin puruihin. Ei ole koskaan näykkäissyt tai purrut. Blanco onkin yleensä se, kenet annan vieraille syliin.

Blanco on saanut meillä kahdet pennut ja viettää nyt eläkepäiviä. Kummankin pentueen neiti hoiti erittäin hyvin. Sen yksi pentu on sijoituksessa ja yksi pentu meni Say-kasvatukseen. Ulkomuotoluokissa emme ole päässeet käymään kuin kerran ja sekin oli, kun Blanco oli hiljattain saanut viimeisimmän pentueensa eikä ollut oikein kunnossa vielä.

Blanco on meillä nyt vain lemmikkinä, satunnaisesti tullaan käymään näyttelyissä. Jos oikein hyvä lemmikkikoti löytyy joltain tutultani, saattaa Blanco ehkä lähteä eläkekotiin, mutta saa olla melkoisen hyvä koti, että raskin hänestä luopua.

Eläimet sairastaa 4.

Soitin tänään Eviraan bakteeriviljelyn tuloksia. Siinä ei ollut mitään, ei yhtään mitään. Eli nyt on suljettu pois, ettei meillä ole ainakaan mitään bakteeriperäistä tautia, kuten pasteurella, eikä mitään loisia.

Painoa olen seuraillut eläimiltä ja osa jatkaa laihtumista, osa lihoo ja osa pysyy samana. Meillä kävi yhden talvikon kasvattaja kylässä, joka on myös tuomarina näyttelyissä paljon. Kuulema tuon talvikon sisarukset ja emä ovat samassa kunnossa, eli ne vain ovat rakenteeltaan hoikkia eivätkä liho vaikka mitä tekisi.

Juttelin Eviran eläinlääkärin kanssa puhelimessa taas vaihteeksi. Jos nyt ruumiinavauksissa ei löydy mitään (kuten ilmeisesti alustavissa avauksissa ei ole ollut selvää kuolinsyytä tms.), on epäilys, että:
- Mitra ja Heluna kuolivat ehkä Axiluriin ja sen aiheuttamaan ripuliin
- Laku on hoikka vain sukunsa takia, ilman sen tarkempaa syytä
- Greippi laihtui tuplapoikueen vuoksi
- gerbiilipennut ovat hoikkia, koska niitä on niin monta (seitsemän pentua)
- pari talvikkoa laihtui hieman, koska tulivat meille joulukuun alussa ja meillä on ilmeisesti eri rehu käytössä, kuin kasvattajilla ja meidän käyttämä rehu ei ole yhtä tuhtia
- muut hoikkuivat madotuksen, papanoiden keräämisen vuoksi boksissa vietettyjen päivien ja muun stressin vuoksi
- hengitysäänet voivat johtua kuivikkeesta, kokeillaan vaihtaa se toiseen (nyt käytössä sahalta haettu puru, vaihdetaan hamppuun)

Nyt seurataan eläinten yleiskuntoa, otetaan käyttöön tuhdimpi ruoka ja paljon tuoreruokaa. Siirsin hamsterit viikko sitten eri paikkaan huoneessa, entinen paikka oli aika lähellä ikkunaa.

Tuosta Axilurista selvisi muuten mielenkiintoinen asia. Koiraharrastajat eivät kaikki enää käytä Axiluria, kun siihen kuoli useita koiria. Näillä harrastajilla koiria kuoli selittämättä madotuksien jälkeen, oireina oli äkillinen ripuli ja yleiskunnon romahtaminen. Eviran avauksissa selvisi, että näillä oli immuunipuolustus romahtanut ja suolisto tulehtunut pahasti. Eläinlääkäri oli myöntänyt, että Axilurilla voi olla tällaisia sivuvaikutuksia. Kuulostaa hieman samalle, kuin mitä Mitralle ja Helunalle kävi.

Summasummaarum, meillä ei ole näiden tuloksien perusteella mitään tarttuvaa tautia, joten saadaan liikkua näyttelyissä ja myydä eläimiä vapaasti. Jätin vielä soittopyynnön Oulu EK:n Ilkka Lakovaaralle ja kysyn hänen mielipidettään tähän. Jään seuraamaan eläinten kuntoa ja ääntelyä kuivikkeiden vaihdon jälkeen.

Eläimet sairastaa 3.

En eilen päässyt viemään eläintä Eviraan, mutta tänä aamuna sitten heti aamusta lopetin Tabulan Elmosterin ja vein sen. Soittelin perään hetki sitten ja näillä näkymin perjantaina voisi olla jotain alustavaa tulosta bakteeriviljelystä. Jos siellä jotain kasvaa, menee vielä hetki että se selviää, mikä.

Meillä kävi ystäväni täällä, joka tekee eläintentarkastuksia näyttelyissä. Hän kuunteli kaikki läpi ja totesi, että selvästi osalta kuuluu ääniä hengityksestä. Olin itse kuunnellut liiankin kirjaimellisesti "eläintä korvalla pitäen", eli painanut sitä korvaan kiinni, jolloin kuului normaalitkin äänet sieltä liian hyvin. En ole ennen niin tarkkaan kuunnellut, joten kuuluuhan sitä ties mitä silloin. Hieman tyhmä olo nyt =D Kuitenkin ääniä kuului silti. Outoa tässä on, että ne joilta kuului eilen ääniä, ei kuulunut niitä tänään ja eilen kuului sellaiselta eläimeltä ääniä, jolta niitä ei ole kuulunut ennen.

Tänä aamuna Elmosta kuului lähes kovimmat äänet ja lisäksi sillä oli kasvain, joten se olisi pitänyt hetken kuluttua lopettaa kuitenkin. Mielenkiinnolla odotan, mitä muuta sieltä mahdollisesti löytyy bakteeriviljelyn lisäksi.

Sanon yleensä aina, että turha eläimiä on punnita, kun käsituntuma kertoo paljon enemmän sen yleiskunnosta. Nyt olen kuitenkin punninnut noita säännöllisesti, kun eläinlääkäreille se kertoo jotain tilanteesta. Osalla eläimistä on viimeisen kuukauden aikana pysynyt paino samassa, parilla laskenut ja vähän noussut, mutta suurimmalla osalla laskenut. Olen yrittänyt syöttää paljon pähkinää, jauhomatoja ja tuoretta, kuten banaania ja muita hedelmiä ja kasviksia, muttei sillä ole suurta vaikutusta ollut.

Jäämme odottamaan tuloksia bakteeriviljelystä ja avauksesta muutenkin.